Pentulanhoitaja on saikulla kotona kuumeessa, mutta ettei elämä kävisi liian tylsäksi päätin kantaa katraan hetkeksi ulos takapihallemme ihmettelemään. Ulkona n.-5c. Vajaat kymmenisen minuuttia siellä töllisteltiin äippäkoira mukaan lukien. Äkkiseltään reippaimman oloisia olivat Soma ja Iines. Iines jopa ehti täräyttää kakitkin ulos. Pikkasen piti piippailen ihmetellä, että mihinkäs me nyt tultiin. Otetaas huomenissa uusiksi jos ilma sallii.

Pentujen naskali-kalusto on alkanut tulla tutuksi. Ei tartte yksikseen vaihdella sanomalehtiä lattialle, kun siellä yks jos toinen tekee seuraa. Toinen puree kantapäästä, toinen olisi kipuamassa syliin, kolmas vetää kaverina sanomalehteä jne.. Luonne-eroista olen pistänyt nyt silmälle seuraavaa: Lätsä taitaa olla porukan äänekkäin, ja monesti Lätsä on viimeisimpänä hereillä. Lätsä tykkäisi istuskella sylissä koko ajan ja on hyvin sinnikäs. Jos lasken sen alas, se kipuaa aina vaan uudelleen ja uudelleen syliin. Iines on myös hyvin hellyydenkipeä ja kipuaa koko ajan syliin. Antero on taas kekseliäin itsensä huvituttaja. Se viipottelee monesti yksikseen hurjaa kyytiä ees taas. Ja Iita on liittynyt Iineksen pärinäkerhoon.. Syliin nostettaessa pärrää, mutta kun huomaa mistä oli kysymys, niin lopettaa pärräämisen ja napottaa nappisilmillään kauniisti. Jos rauhallisinta etsitään niin olisikohan se sitten Simo..hmmm.. tarkkaillaan tilannetta. Yleensä ottaen tämä lauma minusta ei ole kovin "ränkyjä" porukkaa, isoin piipitys taitaa tulla silloin kun äippäkoira saapuu paikalle ja on kiire etsimään sopiva paikka maitobaarista. Mutta esimerkiksi aamulla ei pentulasta kuulu kuin tassujen tepsutusta ja leikin ääniä, vaikka pentulaa ei erota muista huoneista kuin noin metrin korkuinen portti. Sitten vasta kun avaan portin, alkaa tervehdys piippi käyntiin "toiks sää ruokaa"... :o)

-Tiina